Tämän kauden viimeinen mettäkanalinnun pyyntireissu oli sunnuntaina. vesisateiden ja yöpakkasten ansiosta keli oli aika kova mutta ajattelin että "hangen" pinnalla oleva parin sentin lumipeite pehmentäis sen verran että mettään voitiin lähteä. Reitti suunniteltiin niin että aluksi kuljettais vähän sivumyötäseen, autolle palatessa päästäis kulmaan sitten paremmin tuulta päin.

Jonkin matkaa kuljettuammu ihmettelin Ruutin liikettä. Se ei nimittäin laukannut vaan pyrki kulkemaan ravaamalla. Tuo oli outoa koska yleensä Ruuti menee aina laukkaamalla pl. tilanteet joissa voimat alkaa olemaan loppu. Nyt ei kuitenkaan oltu vielä kuljettu edes pitkää matkaa... Ruutin  jäljet nähtyäni tutkin niitä tarkkaan mutta verta tai muuta en löytänyt, vielä silloin.

Sitten löydettiin ensimmäinen lintu mutta se ei jäänyt haukkua kuuntelemaan. Ruutin nuuskutellessa linnun jälkiä näin ensimmäisen veripisaran lumessa. Meän jahtireissu oli sitten siinä. Ei muuta ko suunta takas autolle ja vahinkoja tutkimaan. Autolla selvisi että toiset etukäpälän anturasta oli lähtenyt pintaa pois. Mettässä Ruuti ei jalkaa ontunut mutta kun tultiin kotia niin sillä oli selvästi hankala kävellä. Nyt pari päivää myöhemmin tassu näyttää olevan päällisin puolin jo parempi eikä se enää kävelyäkään haittaa. Juoksemassa ei olla vielä käyty eikä varmaan käydäkään ennen viikonloppua.

Tästä eteenpäin me keskitytään fasaaneiden hätistelyyn. Tällä hetkellä niitä pörrääkin lähistöllä niin että haukkuja saadaan enemmän kuin tarpeeksi :) Niin ja onhan meillä tulossa se linnunhaukkukoe... Toivottavasti jalka on siihen mennessä jo täydessä tikissä.