Eilen oli varmasti ikimuistoinen päivä monille kun oli Ruutin vuoro muuttaa uuteen kotiin. Meidän perhe oli kuin siipiä vailla ja kasvot loistivat kuin kuin Hangon keksit. Kasvattajien mielessä taas varmaan päällimmäisenä oli tietynlainen kaiheus kun tuttu tuhisija pakkasi omia tavaroitaan. Lunan tuntoja on hankalampi arvioida, liekö ymmärsi mitä siinä tapahtui kun lähdimme ajelemaan takaisin kohti Torniota.

Ruutin omat tuntemukset on kaikkien helppo arvata... ”Apua! Minut on kaapattu!” –huudot kuuluivat alkumatkasta useamman kerran, sen verran koirien kieltä ymmärrän. Suurinosa matkasta meni kuitenkin rauhallisesti sylissä nukkuen.

Loppuilta Ruutilla meni uutta kotia tutkiessa sekä naapureita ihmetellen. Ruuti taitaa olla tämän kylän ensimmäinen Pohjanpystykorva. Koiria täällä on melkein enemmän kuin ihmisiä mutta Pohjiksia ei ole aiemmin näkynyt.

Yö meni odotuksiin nähden hyvin. Ei juuri itkeskelty ja uni maittoi. Aamu viiden maissa hieman mietittiin heräämistä mutta päätettiin sitten nukkua vielä pari tuntia.

Tänään sitten ollaan sitten jatkettu kotoutumista sekä ollaan vietetty jonkinverran aikaa ulkona.

Vaikka Ruuti on vielä pieni niin ääntä siitä kyllä lähtee komeasti. Talo raikaa ja tanner tömisee kun se tekee tilaa itselleen ;)

Vielä ois päivä töitä ja sitten kesälomille lomps. Koiratalo projekti-odottaa..