Lunta oli sen verran ettei Ruuti kerennyt nähdä linnun tekevän ”uukkaria” vaan tämä jatkoi suoraan mettätien yli ja haeskeli lintua sieltä. Jonkinaikaa haettuaan Ruuti palas löytöpaikalle. Kävelin ite tietä pitkin ja yritin houkutella Ruutia linnulle päin. Eihän se minua tietenkään helpolla uskonut vaan haki herkeämättä lintua löytöpaikalta aina välilä käyden kurkkaamassa paikkaa jonne luuli linnun paenneen.

Lopulta Ruuti lähti etenemään tien suuntaisesti ja itsekin pääsin jo valmistautuun uusintahaukkuun. Jännitys kohosi entisestään kun näin Ruutin vetävän hajuja nokkaansa ja tähyillen kohti edessä ollutta pusikkoa ikään kuin siellä olisi jotain jännittävää... Olihan siellä, terävillä talttahampailla varustettu metsäjänis. Voi sitä ajamisen riemua J

Eilen illalla vaihdettin Husgu Fisseriin, tutkapanta valjaisiin ja suunnattiin ladulle. Käytiin hiihtelemässä pikku lenkki mukavassa säässä. Vauhtia meillä ei kovin paljon ollut mutta hiki tuli silti kun sai Ruutia vetää tämän tästä sen jäädessä nuuhkimaan jälkiä. Jäljillä sinänsä ei ollut väliä vaan kaikki piti käydä tarkastamassa.  Puusta tippuneen lumimöykyn tekemä kolokin oli tutustumisen arvoinen. Mukavaa kuitenkin oli ja eiköhän me tällä viikolla oteta vielä uusiksi.