Paljon on sattunut sitten viime raapaisun. Ruuti on käyny Tervolassa ensimmäisissä näyttelyissä. Isäntä on puolestaan marinoinut ittensä viinissä ja auringossa. Sitten vielä tuo tapaus ”Telkkä”...

Aloitetaan Tervolasta. Arvostelu saatiin ja tulos oli H eli hyvä. Hieman parempana päivänä olis tulos voinut olla pykälää parempikin mutta pääasia että saatiin hyväksytty tulos eikä tarvinnut lähteä maitojunalla kotia. Voi olla että Ruutin liikkeeseen vaikutti hieman se että että kehä oli sisällä ja paras terä katosi ujosteluun. No, ”totuus” saadaan sitten aikanaan kun arvosteluja on saatu useammalta tuomarilta. Tarkempi arvostelu löytyy  ”Ruuti”-osiosta.

Harmittavasti Tervolasta ei saatu valokuvaa muistoksi. Pohjisten tuomari oli vaihtunut ja kehät oli yhtäaikaa norjanharmaiden kanssa. Näin ollen handleri joutui juokseen kehästä kehään eikä apujoukoilla ollut aikaa päivystää pelkästään toisen kehän laidalla.

Tjuonajåkk. Viikko pilkkimistä ja lepoa, ilman tietoa ulkomaailman murheista. Reissun ekapäivä alkoi makeasti kun reilun tunnin pilkkimisen jälkeen piti viheltää peli poikki -> Kaloja alkoi olla jo ihan nokko. Loppupäivän mie sitten perkasin ja muut otti neuvoa antavaa. Perkuu urakan jälkeen mökille ja baariin oluelle. Oluen jälkeen mökissä hieman suojakerrointa ja sitten saunomaan. Loppuilta kului jutustellen ja korttia lyöden.

Tämä sama kaava toistui aika pitkälle koko viikon mutta kaloja ei enää liiaksi saatu. Osaltaan tähän vaikutti turhan lämpimät ilmat joiden takia kelkkareitit meni ajokelvottomiksi. Keskiviikosta perjantaihin oltiin käytännössä motissa Kaitumilla kun ei enää päästy pilkkimään ylemmille järville. Onneksi perjantain ja lauantain välinen yö oli pakkasyö, muuten olisi kotimatkakin voinut jäädä tekemättä ajallaan.

Ensimmäisenä(tai toisena...) iltana sattui hauska tapaus... oltiin ajettu Torniosta n. 450km jonka jälkeen vielä 30km kelkoilla (tietä ei ole lähemmäksi). Tämän jälkeen koitettiin sisään baariin mutta ei päästy koska se oli jo täynnä! :D

Kuten aina, tästäkin reissusta jäi hyvät fiilikset. Sitä saatiin mitä haettiin ja näillä muistoilla jaksaa taas oottaa seuraavaa vuotta.

Viime sunnuntaina kokeiltiin että miten Ruuti pysyis omalla pihalla. Alku menikin hyvin, kiitos hiirien ja jänisten papanoiden. Hetken päästä välähti, ”Olen irti!” –ja silloin mentiin -> Korvat taakse luimuun, häntä suoraksi ja taakse ei vilkuilla... No ei auttanu muu kuin marssia perään ja yrittää saada kiinni. Hetken päästä kuultiin naapurissa koirien haukkuvan ja arveltiin Ruutin olevan siellä. Sieltähän se sitten löytyikin. Heti kiinniotettaessa huomattiin että turkki oli jossakin sotkussa ja että koira haisi aivan ihmeelliselle, tosi pahalle.

Pahin haju saatiin onneksi pois kotona kunnon shamppoopesun avulla. Hetken päästä naapurin isäntä tuli piipahtaan ja otettiin samalla puheeksi että koira oli sotkenut ittensä hänen takapihallaan. Naapuri ei osannut arvata että mitä siellä voisi olla mutta aikoi ottaa selvää... Myöhemmin selvisi että Ruutin piehtarointipaikalta oli löytyny mädännyt telkän muna. Tuo kieltämättä selittäisi sen oudon hajun ja ne erikoiset värivihteet koiran turkissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.