Niinhän siinä kävi että sorsajahdin iltalento piti jättää väliin kun Ruutin kans piti keretä mettälle. Kotiin saapuessa kuulin että Ruutin juoksu oli alkanut. Tänä kesänä olen jo useamman kerran ollut näkevinään niiden alkaneen joten nyt osasin olla varuillaan… ”ei ne minusta ole vielä alkanu”.

 Tiistai-iltana n. kahdeksan maissa otettiin kyyti pelipaikoille. Tarkoitus oli kävellä kotiapäin kierrellen ja kaarrellen maat joista viime syksynä löydettiin lintuja. Perävalojen hävittyä lähdettiin kulkemaan, ja alku menikin hyvin.  Samassa huomasin muutaman tahran omilta vaatteiltani -> tällä kertaa juoksu on totta. No, Kuulemma tiputtelun alussa ei ole vielä hätää joten ei muuta ko etiäpäin.

 Ruuti teki omia hakulenkkejään ja matka taittui kivasti. Eipä mennyt kauaakaan kun ensimmäinen haukku pärähti ilmoille… tupurasta! Jänis lähti kiitämään ja tulikin selvässä johdossa ensimmäiseltä kierrokselta juosten aivan meidän vierestä. No ei muuta ko jäniksen reitille odottelemaan Ruutin tuloa. Ajosta koira kiinni ja sitten käveltiinkin hetki Flexissä. Pahimman innon laannuttua päästettiin Ruuti taas irti. Tällä kertaa päästiin juuri ja juuri yli vanha hakkuu alue kun taas mentiin. Jänis oli taas edessä ja nyt mentiin kohti ampumaradan tietä jonne jänis lopulta katosikin. Hetken odoteltuamme Ruuti palasi takaisin meitä kohti kunnes noin 100m ennen meitä oli ajo taas päällä. Tällä kertaa mentiin vain päinvastaiseen suuntaan…

Onneksi tämäkään ajo ei aivan mahottomia kestänyt ja päästiin taas jatkamaan matkaa. Aikaa oltiin kuitenkin tuhrattu niin että pimeä alkoi tulemaan joten jouduttiin lopulta koira kytkemään kiinni ja käveleskelämään yhtä matkaa kohti kotia. Kilometrejä Ruutille kertyi n. 15 mutta ne ei koirassa näkynyt, kiitos ahkeran lenkkeilyn.

Mitä tiistailta opittiin? No ainakin sen ettei kannata lähteä liikkeelle yhtä aikaa jänisten kanssa J

Keskiviikkona oli sitten tarkoitus ottaa keveämmin, tehtäisiin vain harkitut iskut paikoille joissa lintupoikueita on tänä syksynä nähty. Ensimmäinen erä otettiin Keltussa, noin pari kilometriä kotiovelta jossa  HTT:n mukaan on näkynyt teeripoikue tienpäällä. Kierrettiin ”silmukka” jonka aikana Ruuti juoksi n. 5km. Teeriä ei näkynyt mutta yks oravahaukku sentään saatiin.

Toinen erä otettiin paikassa X ja Y. Tälläkin kertaa uskottiin huhuihin jonka mukaan alueella asustaa ”mieletön metto” sekä koppelopoikue. Kerettiin autolta noin pari sataa metriä kunnes jänis sai jälleen kyytiä. Ruuti vei jänistä muutaman satametriä kunnes palasi takaisin ensimmäiseltä hukalta. Ruutin palaessa se ei astunut ollenkaan toisella takajalalla ja itkeskeli pahoin… eipä siinä ollut iteltäkään kyynel kaukana ja mielessä kävi jo ties mitä. No sanomattaki oli selvää että tämä reissu oli taputeltu. Kytkin koiran kiinni ja mietin että pitääkö kantaa koira autolle. Onneksi jalka näytti pelaavan niin ettei kantohommiin tarvinnut alkaa. Autoa päin kävellessä jalka näytti pelaavan kuten siinä ei koskaan olisi ollutkaan kipua. Riskejä ei kuitenkaan viittinyt ottaa joten tämäkin isku jäi suutariksi.