Vähiin käy ennenkuin loppuu, nimittäin odottaminen. Vielä muutama päivä ja edessä ois vuotuinen pilkkireissu Akkatunturin maisemiin. Maisemat tuolla on kun suoraan postikortista, joskin ilmat voi olla välillä mitä sattuu. Väkisin hiipii mieleen reissu parin vuoden takaa kun vettä satoi useampi päivä putkeen. Silloin tunnelma oli kuin Ladojen kokoontumisajosta. No, tuostakin selvittiin lähinnä henkisillä vaurioilla ja seuraava vuosi olikin ilmojen puolesta jo paljon parempi. Saa nähdä miten käy tällä kertaa...

Viimepäivät on menneet reissua suunniteltaessa. Ruoka- ja juomapuolta on mietitty useampaan kertaan. Ruokalista pitää sisällään ainaki herne- ja kalakeiton, noillahan pääseekin jo pitkälle. Varmaan kalaakin tulee grillattua aika lailla.

Viime vuoden reissua hieman synkensi se ettei rautuja tahtonut löytyä sitten millään. Harreja saatiin aika hyvin sekä muutama taimen mutta rautujen vähyys pääsi meät yllättämään. Tänä vuonna tiedetään mitä on edessä joten jokainen ylös saatu rautu lasketaan isoksi voitoksi. Eikä sillä, hyviä kalojahan ne harritkin on.

Kireitä siimoja!