Vihdoinkin...Vajaa viikko sitten sain puhelinsoiton jota olin ehtinyt jo muutamaan otteeseen tälle keväälle odottaa. On syntynyt Pohjanpystykorvapentue josta tulisi riittämään pentu myös meille. Useamman kerran keväällä oltiin jo lähellä mutta aiemmat yritykset karahtivat pentuiden ollessa "ukkovaltaisia. Tällä kertaa tärppäsi ja hyvä niin.

Enpä muuten olisi uskonut kuinka pitkä prosessi(terveisiä kavereille kotiin ja töihin ;)) on pohjiksen pennun hankkiminen. Ensimmäiset puhenlinhäiriköinnit taisin tehdä viime vuoden syys-lokakuussa jolloin soitin muutamalle hyvin menestyneen pohjis-nartun omistajalle tiedustellen pennutus-suunnitelmia. Eli noista ensimmäisistä yrityksistä alkaa olemaan aikaa vierähtänyt jo 9 kuukautta. Tuona 9 kuukauden aikana ehdin soittaa useamman puhelun... No, lopulta tärppäsi ja mikä parasta, suht läheltä kotoa jolloin pennun tykönä vieraileminen ei liene mahdottomuus. Kieltämättä ensitapaaminen jännittää. Onko se sitä jo ensitapaamisella, kuten sanotaan.

Eli, koira on tulossa mutta häkkiä tai koirataloa ei ole mailla halmeilla. Aivan tumput suorina ei kuiten olla oltu vaan jotain on jo tehty, nimittäin suunnitelmia. Tarkoituksena ois rakentaa koiratalo jossa olisi Ruutin lisäksi tilaa myös toiselle asukille, "Paulalle" sekä heidän tavaroilleen. Yritän "Koiratalo"-osioon laittaa kuvia/suunnitelmia sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.

Mielikuvituksissa olen useamman kerran jo Ruutin kans taivaltanu pitkin kankaita ja suonreunoja, muutama komea haukku ja pudotuskin on takana. Aika näyttää miten meille todellisuudessa käy mutta rima on taas viritetty korkealle :) Kuulemiin!