Hallamaan blogi‎ > ‎

Perhe on paras

lähettänyt Sakari Siponen 30.10.2015 klo 4.16

Lintukauden avauksessa käytiin pyörimässä Alposjärven maisemissa. Linnut oli tiukassa sielläkin mutta jokin siinä paikassa veti meitä sinne takasin. Oliko se sitä lapin taikaa vai hyviä muistoja saunaolusista... en tiedä.

Jokatapauksessa Alposjärven maisemat sai kunnian toimia myös jahtikauden päättäjäisten näyttämönä. Matkaseuraksi pyydettiin Ruutin äippää sekä siskoa. Onneksi heillä ei ollut muita menoja joten sukulaiset pääsivät aveceineen paikalle.

Alkuun jännitti että kuinka 3 narttua mahtuisi saman katon alle. Jännitys oli turhaa... Kärhämää, tai edes sen poikasta ei syntynyt ellei semmoseksi lasketa lauantai aamun herätystä kun Luna kävi ajamassa naapurin koiran pois pihapiiristä.
Perjantaina riitti mökissä vilskettä koirien tutustuessa toisiinsa. Automatka kun oli levätty niin virtaa riitti leikkiäkin. Me kaksjalkaiset saunottiin ja suunniteltiin seuraavan päivän jahtireissua. Jossain vaiheessa iltaa suunnitelmat lyötiin lukkoon ja painuttiin pehkuihin karvaisten kaverien viereen.

Aamu koitti yllättävän pian. Aamutoimet tuli suoritettua puolilla valoin mutta ajatukset rupesi pikkuhiljaa selkeytymään kun ajettiin kohti jahtialuetta. Luna vietiin ensin vähän sivuun jotta vanha rouva saisi metästellä rauhassa. Sisarukset sen sijaan lähtivät liikkelle samasta paikasta. Suunnitelmana oli että Ruuti suuntaa suoraan etelään ja Halla kiertää hieman sivummalta jotta ei mennä ihan rinnakkain.

Oltiin kävelty autoilta n. 15 min kun haukku alkoi minun edessä. Tai oikeastaan haukut... Kuulosti siltä että Ruuti ja Halla haukkuivat samassa paikassa. Ilmeisesti tilanne ei Ruutia miellyttänyt koska hän vaihtoi lintuhaukun lennosta jänisajoon. Sehän kulkiki ihan komeasti sen 15 min. Jänisajon jälkeen päästiin jatkamaan matkaa suunnitelman mukaan. Jossain vaiheessa hoksasin että en ollu muistanu ottaa ollenkaan juomista mukaan. Suukin alkoi kuivamaan vaikka eilen olin yrittäny juoda oluen myös "varastoon". Onneksi törmäsin pieneen metsäpuroon... Suuta kuivasi ja vesi näytti kirkkaalta. Kaivoin repusta Ritsem-kupin huomatakseni että se ei ollut nähnyt tiskiharjaa sitten viime talven pilkkireissun. Onneksi mukana oli sormet joilla kupin tiskaaminen kävi näppärästi :)

Kaikki oli valmista suureen makunautintoon kun n. 400m päästä edestä Ruuti alkoi haukkumaan. Nyt ei ollut enää aikaa arvuutella veden juomakelpoistuutta... Kunnon kahmaisu ojan pohjalta ja kuppi naamaan. Hyvää oli. Lähdin reippain mielin astelemaan kohti haukkua. Haukkupaikkana oli vanha hakkuu joissa taimikko oli päässyt kasvamaan muutaman metrin mittaan. Haukulle oli matkaa 150m kun ajattelin kauempana edessä näkyvien siemenpuiden sopivan etäisyyden puolesta hyvin lintujen lymypaikoiksi. Puita tarkemmin katsoessa ukkoteeri näkyikin istumassa puun latvassa. Ajattelin matkaa olevan vielä vähän liikaa minun ampumataidoille joten pyrin lähemmäs.

En päässyt kuin 20 metriä kun kärsimättömyys vei voiton. Sopivaa ampumapaikkaa silmäillessä huomasin toisen teeren istuvan viereisin puun latvuksessa. Kumpaakohan lintua Ruuti haukkuu, mietin itsekseni. Lopulta löysin sopivan tuen kiväärille josta pääsi ampumaan vain toista lintua. Valinta oli tehty puolestani.

Pulssi löi lähes kahtasataa yrittäessäni tehdä "puristavaa laukaisua". Yhtäkkiä ase laukesi ja näin teeren heittävän kuperkeikkaa männyn latvasta. Se on siinä! "Kaajolla" Ruutin kans jaettiin saalis ja onniteltiin toisiamme. Ruuti sai valita ensin ja otti sisäelimet, mulle kelpasi loput.

Tämän jälkeen törmättiin vielä muutamiin lintuihin mutta isännältä oli jo veto poissa ja vatta täynnä. Ei Ruutillakaan enää menohaluja aivan mahdottomasti ollut, kova keli oli tehnyt tepposensa ja tassut olivat selvästi arat. Ei muuta ku nokka kohti tietä ja makkaran paistoon.

Nuotiolla kertasin tapahtumia kokeneemmille pystykorvamiehille. Heidän ohjeensa/mielipiteensä oli että useasti se lintu katsoo alaspäin mitä koira haukkuu. Ampumapaikalta näki vain toisen linnun ja se sattui olemaan juuri se teeri joka kurkotteli alaspäin. Meni kuin Strömsöössä?

Toki seuraavana päivänä palasin omalle tasolle ja ammuin haulikolla ohi istuvasta pyystä. Jotenkin tuntuu että minun ja Husqun liitto alkaa rakoilemaan...

Kiitos mukavasta reissusta Jannelle & Lunalle sekä Timolle ja Hallalle. Otetaan ens vuonna uusiksi!

Comments