Torstain aamulenkki vahvisti Ruutin jalan olevan ok. Jahtireissut kuitenkin unohdettaisiin vähäksi juoksun takia. Tauko-päätös oli tehty mutta sisällä myllersi. Pastori Luttista lainaten se oli sitä ”isojen poikien painia Jeevelin ja Peevelin kesken”. Eihän siinä lopulta montaa tuntia mennyt kun aiempi päätös oli pyörretty… vielä kerran käytäisiin ja sitten ois tauon vuoro.

Nyt pitäisi saada lintuhaukku koska mukanamme oli naapurin poika, innokas jahtimiehen alku. Kerettiin autolta n. 500m kun Ruuti ensi kerran availi äänijänteitä. Tällä kertaa haukussa istahti kyyhky mikä olikin mukavaa vaihtelua oravien ja jäsien jälkeen.. Kyyhkyltä ei keretty kauskaan kun haukku alkoi n. 130m metrin päässä. Haukku kuulosti sen verran paremmalta että tällä kertaa haukussa olisi lintu. Pääsin helposti n. 50 metrin päähän haukusta mutta sitten tuli seinä vastaan. Eessä oli vanha hakkuu aukea joka oli kasvanut aivan täyteen n. 4m mittaista mäntyä, kuusta ja koivua. Varovasti puikkelehtien pääsin n. 20m päähän koirasta mutta silti koirasta ei näkynyt vilaustakaan. Muistissa on vielä liian hyvin viime syksynä karkoitetut linnut joten nyt ajattelin harjoituksen vuoksi yrittää haukulle… ja oishan se mukava saada varmistus asiaan että puussa todella istuu vanha homenokka.

Viimeiset 10m ryömin kuin käärme kierrellen risuja ja mätäntyneitä sieniä. Lopulta näin Ruutin merkkaavan oikean puun. Enää pitäisi keksiä lintu. Hain ja hain mutta mitään ei näkyny. Ei muuta ko pari metriä kiemurtelua eteenpäin ja taas etsimään… Sitten käpyjen keskeltä näkyi jotain ruskeaa ja tuuheaa… Orava !#¤%%¤!! No ei muuta ko ylös ja puhdistamaan vaatteita. Samalla tuli kiellettyä koiraa -> Orava EI, EI Orava. En tiedä kauan oravaa kerettiin haukkua mutta kun otetaan huomioon ryöminnät ja naapurille todistelu niin kyseessä oli selvä ennätyshaukku ainakin omalle kohdalle. Haukulta pois lähtiessä lohdutin itteäni taloudellisen tilanteen olevan turvattu mikäli oravannahat vielä joskus hyväksytään maksuvälineeksi…

Oravaepisodin jälkeen meni n. 5 min kunnes kuultiin linnun nousevan ja laskeutuvan puuhun n. 80 metrin päässä meidän edessä. Ruuti alkoi haukkumaan kunnes parin minuutin haukun jälkeen lintu nousi siivilleen ja siirrähti pari sataa metriä samalla koiralle kiroten. Ruuti seurasi lintua ja otti tästä ”uusintahaukun”. Tätä kyselevää haukkua kesti ehkä minuutin tai kaks kunnes se yhtäkkiä loppui. Ruuti palaskin takaisin löytöpaikalle ja jatkoi haukkua… Ehkä lintuja olikin enemmän? Hieman epävarmaa haukkua kesti taas muutaman minuutin mutta täyttä varmuutta linnun paikasta Ruuti ei saanut. Tässä vaiheessa päätin kävellä löytöpaikalle tarkistamaan tilanteen. Niinhän siinä kävi että yhdestä kuusesta nousi teeripoika siivilleen saaden Ruutin peräänsä. Ihme kyllä, lintu lensi vain n. 200m jonka jälkeen alkoi oikein nasakka haukku. Kuunneltiin pojan kans haukkua hetken aikaa jonka jälkeen lähdettiin hiippaileen lähemmäs. Kuin tilauksesta lintu istui aivan polun vieressä jota pitkin pääsisi ”helposti” kävelemään haukulle ilman pelkoa risujen katkeamisista yms. Hiippailin n. 15 metrin päähän ja juuri kun sain linnun bongattua se nousi ilmaan ja katosi. Ruuti koetti seurata mutta ei sitä enää keksinyt.

Lähdettiin kävelemään takas autolle päin kun Ruuti alkoi tähyilemään puihin… Koitin koiralle selittää ettei niissä puissa ole enää mitään että heittäsimä jo pois tältä päivältä. Mutta Ruuti ei ole yhtä laiska kuin isänsä ja jatkoi puiden perkaamista. Löytyihän sieltä lopulta teeri. Haukkuun se ei enää jäänyt eikä sitä kiinni saatu vaikka Ruuti hyvin seurasikin.  

Lopulta sain koiran kiinni ja kehuin sitä niin paljon kuin vain osasin. Itelle (ja varmaan koirallekin) jäi hyvä fiilis teerien pölläyttelystä. Vielä kun saisi niitä pudotuksia niin ehkä ne orava ja jänishaukutkin jäis vähemmälle ja päästäisiin keskittymään itse asiaan. Valitettavasti meidän jahtireissuihin tulee nyt pikku paussi juoksun takia mutta eiköhän sitä tälle kaudelle keretä mettään vielä monet monet kerrat.

Kotona sitten oli yllätyspalkinnon vuoro. Savustettua naudan ydinluuta reilujen sattumien kera. Ite en maistanu mutta hyvältä se näytti ;)