Ollaan Ruutin kans jatkettu jahtikautta fasaanin pyynnin merkeissä. Tavoitteena on ollut saada ensimmäinen pudotus vielä tälle vuodelle. Vaikka vielä on pari "jahtipäivää" jäljellä niin vaikuttaa ilmeiseltä että tiputus jää tältä vuodelta haaveeksi. Kyllähän sitä aavisti ettei se tiputus tule kuin Manulle illallinen mutta en uskonu että se näin vaikeaa on... Tosin, isännän tuntien, kaikki on mahdollista.

Niin, muutaman kerran ollaan oltu jo todellä lähellä mutta mie onnistun jotenkin ryssimään tilanteen kuin tilanteen. Ruutia ei laihasta lintuvellistä voi syyttää vaan hän on tehny mitä on voinut. Pari viimeisintä tapausta on vielä muistissa harvinaisen selvästi.

Muutama päivä sitten meidät nakattiin ampumaradalle josta tarvottiin mettän läpi kotia kohti. Tiedossa oli että fasaanikukot mellastaa lähimettässä joten kivääri oli varuilta mukana. No, ns "mettäosuus" tultiin ilman tapahtumia kuten olettaa saattoi. Ruutin haukku räpsähti ilmoille heti kun saavuttiin "pelipaikoille". Matkaa haukulle oli reilut 200 metriä joten ampaisin juoksuun kuin Usain Bolt konsanaan. Villin linnun kans näin ei varmaan pysty tekemään mutta fasaani on aikalailla kesympi tapaus...

No pääsin tietä pitkin n. 30 metrin päähän haukusta. Loppumatka oli hiivittävä erittäin tiheää mettää pitkin. Pääsin n. 20 metrin päähän kun melkein jalan alta pomppas fasaani lentoon, siinä ei sydänkohtaus ollu kaukana, sen verran oli jännät paikat. Fasaanin kaikotessa Ruuti lopetti haukun jolloin kerkesin jo mielessä noitua itteni hyvän haukun pilaamisesta. No Ruuti palasi onneks hetikohta takas haukkupuulle ja jatkoi haukkua. Ei muuta ko lähemmäksi... Päivä oli jo hämärtynyt aika lailla mutta näin helposti Ruutin kaulassa vilkkuvan tutkan avulla. Lintua en nähnyt ja yritin "oppikirjamaisesti" lähestyä haukkua suoraan kohti. No arvaahan sen miten siinä kävi... Jos olis vain ollu hieman valosempaa (tai toinen jahtimies) niin kattilassa porisisi muutakin kuin nuudelit.

 Tänään sitten oli tarkotus saada se pudotus vaikka väkisin. Ruutille Astro kaulaan ja Husquun kovat piippuun. Löysäsin Ruutin pihalta ja lähdin tallustamaan fasaanien asuinpaikkaa kohden. En kerenny montakaan askelta ottaa kun näin jo fasaanin lentävän tien yli ja lasketuvan tiheään kuusirykelmään. "JESS! Se on siinä", mietin itsekseni. Haukku alkoi ja lähdin lähestymään haukkupuuta koska en nähnyt enää lintua vaikka näin mihin se laskeutui. Lähestyin, mutta puuhun oli todella hankala nähdä koska lunta ja oksia oli jokapuolella. Tällä kertaa ajattelin lähteä kiertämään puuta jotta näkisin puun eri kulmasta. Jonkun matkaa kiersin ja kun lopulta näin linnun pyrstösulat oli lintu jo ilmassa... Olisi pitäny pysyä kauempana. Nämä linnut ovat selvästi tulleet aremmaksi kun niitä on kyörätty tämän tästä. No, Ruuti seurasi hetken lintua mutta sitä ei enää löydetty.

Jätin Ruutin metsään touhuaan ja lähdin ite kahville. Noin puolentunnin jälkeen yritin houkutella Ruutia kotia mutta tämä ei ollu vielä valmis luovuttaan joten tulin takas sisälle katsomaan Tour de skitä.  Jonkinajan päästä lähdin puita hakemaan kun kuulin Ruutin haukkuvan n. 200m päässä talolta. Ei muuta ko Husqu kainaloon ja haukulle... harmittavasti päivä oli kerennyt jo pimentyä joten näkyväisyys ei ollu enää kovin hyvä. Pääsin vajaan 20 metrin päähän haukusta mutta vainka kuinka tuijotin, niin lintu pysyi piilossa. Lopulta fasaani hermostui ja otti siivet allensa. Niin vain vesittyi sekin tilaisuus.

Mitä näistä opittiin? No Ruuti varmasti oppi jotain mutta itsestäni en olis niin varma... Ehkä sen verran kuitenkin että kun ens kerralla "lähdetään jahtiin" niin lähdetään heti päivän valjettua :)