Keskiviikko 2.10.13. Vettä sateli hiljalleen koko päivän. Alkuillasta sateen loputtua lähettiin Ruutin kans liikkeelle. Vajaan kilsan kävelyn jälkeen löyty metto. Se kuitenkin pelasti itsensä ja lensi ison hakkuun yli jatkaen matkaansa ties minne. Jokatapauksessa hyvä aloitus tälle reissulle. Hieman metton jälkeen löytyi jotain mikä jäi hieman arvoitukseksi… Kuulin kyllä ns. löytöhaukun mutta sen jälkeiset tapahtumat muistutti ainakin gepsin näytöltä enemmän jänisajoa kuin linnun hakua. No, ilman saalista oltiin edelleen, oli se sitten kumpi tahansa.

Tämän jälkeen päästiin jatkaan matkaa kun kuulin koppelon kujerruksen ja ensihaukut yhtä aikaa. Gepsin mukaan matkaa haukulle oli reilu 80m. Laitoin puhelimen äänettömälle, vedin muutaman kerran syvään henkeä ja läksin liikkeelle… Enpä kerenny montaa askelta ottaa kun lintu hyppäsi lentoon lentäen n. 50m minun toiselle puolelle. Ruuti tuli linnun perässä ja sai napattua uusintahaukun. Mie puolestaan vaihdoin nelivetoon ja lähin konttaamaan lintua päin. Harmikseni eessä oli tiheä kuusi-risukko joten jouduin loppumetreillä tekeen vielä sivuttaisliikkeitä. Juuri kun pääsin risukon ”rinnalle” hyppäs koppelo taas siivilleen ja lensi pois… En tiedä näkikö se minut vai lähtikö vain muuten vain. Harmittavan lähellä kuitenkin oltiin taas.

Haukkuaikaa Ruutille tuli noista ehkä 1 + 3 minsaa. Aikana tuo ei ole kovin paljon mutta en uskaltanu alkaa odotteleen oikein kauan kun hieman tuulahteli ja lehti vielä kahisi puissa aika lailla.

Tämän jälkeen edettiin muutama sata metriä kun epävarma haukku alkoi minusta n. 120m päässä. Tuollainen haukku tietää yleensä puustalöytöä, tai mikä todennäköisempää, oravahaukkua. Ajattelin pelata ”varman päälle” ja hyökätä haukulle ennen kuin lintu ehtisi karata… Marssin hyvässä näkkösuojassa reippain askelin linnusta n. 40 metrin päähän. Vilkaisin puun takaa koiraa ja sain selville oikean puun. Tämän jälkeen aloin perkaamaan puuta latvasta alaspäin. Katoin muutaman metrin jonka jälkeen ajattelin mennä vielä hieman lähemmäs, ja se oli liikaa. Akka teeri pomppas siivilleen ja lensi pois… Tästä tapahtumasta on kulunu nyt viikko mutta en vieläkään ymmärrä että miksi minun piti hätäillä ja yrittää niin hopusti vielä lähemmäksi. Nimittäin se lintu lähti lentoon juuri tuosta puusta ja vain hieman minun ”perkaus rajan” alapuolelta.

Ne kiikarit, ne kiikarit, ne kii… No nehän oli taas kotona. En tiedä oisko niistä apua ollut näissä tilanteissa mutta varmaa on se että ei niistä ainakaan haittaa olis ollu. Itteasiassa kun meitä lähdettiin viemään tälle jahtireissulle niin puheeksi tuli nuo kiikarit. ”Ei niitä nyt tarvi” –sanoin ja loppu onkin historiaa.

Tämän jälkeen olin niin lyöty että ei jaksettukaan tulla kotia asti vaan tilattiin auto hakemaan meät väliltä pois. Lintuja löyty hyvin ja ajattelin että säästeltäis koiraa jos päästäisiin käymään seuraavana päivänä uudelleen, paremmalla tuurilla.