Niinhän siinä kävi että tuli liian aikaisin luvattua lähtemään Kemin koiranäyttelyin. Valitettavasti sattuu muita kiireitä tuolle päivälle joten Kemin kemut jää meiltä väliin. Pitää kattoa jos elokuussa kävästäis Ii:n ryhmiksessä. Ainaki toistaseks se näyttäs sopivan meän kalenteriin.

Miten se tuntuukin että koko kesä(jos tätä kesäksi voi sanoa..) on ollu taas pelkkää raatamista eikä aikaa ns. "omille hommille" ole juuri löytyny. No kalalla on käyty mutta sehän ei olekaan koskaan hukkaan heitettyä aikaa eikä oikein raatamistakaan. Tästä päästäänkin siihen että eräkämpän veistoprojekti on ollu jäissä viimisen kuukauden. Keväämmällä sain lisättyä reilun kierroksen mutta sen jälkeen on ollu hiljaisempaa. Pikkuhiljaa pitäis tuonkin projektin pariin taas päästä jottei Tilhi tykkää kyttyrää.

Ollaan Ruutin kans seurattu pelon sekaisin tuntein viime viikkojen säätä. Poikasten kuoriutumisaikaan säät oli oikeastaan kaikkein surkeimmillaan. Mm. Juhannuksena oli täällä lämmintä n. 5 astetta ja vettä tuli ku ois saavista kaajettu. Saa nähdä kuinka pahaa tuhoa kesäkuu poikasille lopulta teki. Muutama päivä sitten nähtiin fasaaniemo jolla oli muutama poikanen mukanaan. Tuo antoi hitusen toivoa että josko muutama mettäkanakin olisi onnistunut pesinnöissään. No, riistakolmioiden aikaan tiedetään jo vähän enemmän.

Alkusyksyn koekalenteri näyttää oikein hyvälle. Ois koetta Torniossa, Tervolassa ja Ylitorniolla... Jos innokas tuomari löytyy niin parissa kokeessa voitas käydä. Toki sillä ehdolla että Ruuti ei ole kevään ja kesän aikana unohtanu mikä koira hän on miehiään. Voi että ku saatais tälle syksylle mulle tuomarikorttiin leimat ja Ruutille yks jänisvapaa koe... sitten oiski juhlien paikka :)

Ruutin kesä on menny pitkälti kotipuolessa. Välillä on käyty veneilemässä ja nyt se alkaakin onnistua jo huomattavasti paremmin. Toki veneeseen meno on pelottaa mutta kun lopulta sinne pääsee niin matka taittuukin jo paljon mukavammin. Ennen Juhannusta kävästiin mökillä ja siellä olikin ihmettelemistä kun kova pohjoistuuli oli vieny veet mennessään... Ja kylläpä sitä mutaa riittiki kahlattavaksi. Homman kruunasi sorsa joka kiusallaan lensi suoraan Ruutin yli Ruuti tietysti perään...

En tiedä onko Ruuti "vanhuuttaan" muuttunu kuuliaisemmaksi vai olenko mie kehittyny koiran kouluttajana(veikkaan ensimmäistä) mutta tänä kesänä piika ei enää karkaile läheskään niin paljon kuin aiemmin. Toki pari kertaa on katoamistemput tehty mutta pääosin se pysyy kotipihalla oikein hyvin. Onki ollu mukava katella mitä Ruuti koirakavereineen touhuaa pihalla... leikkien keskipisteenä on yleensä loppuunkaluttu luu jolla Ruuti ärsyttää kavereitaan. Ensin juostaan ekana luun kimppuun ja varmistetaan että muut näkevät kellä luu on. Sitten vain odotellaan että jompikumpi kavereista tulee hakemaan luuta jolloin leikki laitetaan poikki kulmahampaita vilauttaen... Tämän jälkeen taas jatketaan taas luun esittelyllä, kunnes on murinan ja hampaiden vuoro jne.

Viime viikonlopun kalareissu poiki kamera-projektille jatkoa... Kävi nimittän niin että sain vihdoin elämäni ensimmäisen lohen yksin soutamalla. Tunnekuohun vallassa lähdin rantautumaan ja rantatörmälle astuessani jotenkin "lipesin" vattalleni rantapenkkaan, koivet reisiä myöten Tornionjoessa. Kaiken kukkuraksi mulla oli kamera roikkumassa kaulassa... No, nyt mulla on hyvä helistin. Toivottavasti ite runko säily ehjänä mutta objektiivi on kaput. Nyt pitäis hommata uus objektiivi hieman paremmalla zoomilla... Tulipa lohellekki vähän lisää hintaa.

Just nyt on semmonen tilanne että Argentiinan ja Hollannin matsi pukkaa päälle. Siispä töllö päälle ja olohuoneen matolle, Ruutihan siellä näyttää jo olevankin.