Onpa ollu talvi... Vettä sataa ja muutama aste lämmintä. Sääskiä ku vielä ois niin tämä menis kesäkuusta aivan täydestä. No, ilmoille ei mittään voi joten se siitä. Niin, tuossa aiemmin oli suunnitelmissa käydä vielä koittamassa linnunhaukkukokeessa mutta se sitten jäi tekemättä osin ilmojen ja osin jänisten takia. Kokkeita ei tullu mutta jotain äksöniä piti saada...

Tänä syksynä kävin ainakin kahteen kertaan niin että lintujahdin lomassa törmättiin hirviin joita sitten Ruuti ajeli kuin paraskin ajokoira. Voi olla että näitä hirviajoja on ollu enemmänki, paha sanoa kun Ruuti ei omia tekemisiään paljon selittele niin kuin isäntänsä. No niin, ontuvan alustuksen jälkeen päästään siihen että minua on kiinnostanu tietää että mitä tapahtuu jos hirvi ei lähdekään karkuun vaan jää "haukuttavaksi". Mitä silloin tapahtuu? Meneekö Ruutilla pupu pöksyyn, eikö hirvi enää kiinnostakaan vai tuleeko siitä jauhelihaa...

Kiitos viimeaikaisten vesisateiden, tänään oli mahdollisuus ottaa asiasta selvää. Suunnitelmana oli lähtä "hirvimaille" yhdessä Naton kanssa. Natohan on naapurin poika josta tuli muutama viikko sitten KVA hirvihommissa, eli tutoriin ei homman pitäis kaatua. Koirat löysättiin irti vähän yli 11 päivällä. Alkuun oli hieman "hakemista" kun Nato tais vähän ihmetellä pientä suttia joka seuras häntä ku hai laivaa. Loppujen lopuksi kaksikko pääsi toisistaan erilleen ja muutaman minuutin kuluttua Nato aloitti haukun. Haukku alkoi n. 150 metrin päässä ja me oltiin suoraan tuulen päällä. Hetken mietittyämme lähdettiin kiertämään haukun alapuolelle josta sitten piikaa koitettaisiin tyrkkiä haukulle päin. Mettäautotien pohjaa liukastellessamme kuultiin edestä siivun iskuja ja samassa metto kiihdytti meän ylitte Ruuti perässä. Lunta ja pusikkoa kuitenkin oli sen verran ettei seuraamisesta tullu jättipottia, tosin eipä nähty että mettokaan olis mihkään puottanut. Hetki tämän jälkeen potkastiin vielä teeri-kukko ilmaan. Mukava nähdä että lintuja oli vielä...

Haukun alapuolelle päästyämme oli kohtalon hetki. Käveltiin reilun 100 metrin päähän haukun alapuolelle. Alkuun näytti siltä ettei Ruutia homma kiinnosta mutta niin se yhtäkkiä sai juonesta kiinni ja lähti kohti haukkua. Me kaksjalkaiset vahattiin tutkaa hammasta purren ja jännättiin että mitä tapahtuu... ja sitten se alkoi. Ruuti ehti haukkua n. minuutin kunnes hirvet(emä, vasa & sonni) lähti ja Ruuti palas meidän luokse. Onko minuutti paljon? Tässä tilanteessa se oli ainakin riittävästi. Niin tai näin, hirveä on nyt haukuttu.

Hirvet pysähtyi lopulta vajaan kilometrin päähän. Meidän onneksi uus haukkupaikka oli reilut parisataa metriä meän autolta. Suunnitelmana oli kierrellä mettän palasia myöten takas autolle, tehdä Natolle luoksetulo-harjotus jonka jälkeen kokeiltas vielä Ruutia haukulle. Matka autolle meni suht nopsaan koska metsistä ei löydetty elon merkkejä. Autolle päästyämme Ruuti oli n. 200m päässä Naton haukusta. Naton "ohjaaja" lähti tekemään harkkaa jonka jälkeen olis Ruutin vuoro. Tällä kertaa kaikki ei menny aivan suunnitelmien mukaan, hyvä niin. Nimittäin kun Nato kävi syömässä herkkupalan lyöttäytyi Ruuti tämän peesiin mennen Naton kans yhessä haukulle... Siellä ne sitten haukkuivat yhdessä n. 5 min jonka jälkeen hirvet hirvet karkkosivat. Ruuti seuras niitä lyhyesti jonka jälkeen näki parhaakseen palata autolle.

Kun eläinten kanssa touhutaan niin yleensä asiat ei mene  niin kuin on suunniteltu. Kuitenkin tänään tais olla sellainen päivä että kaikki meni kuin elokuvissa. Toki parantamisen varaa aina on mutta päivän antiin olen enemmän kuin tyytyväinen. Hirvien haukutus loppuu tiistaina joten tämä sai jäädä meän viimeiseksi tälle vuodelle. Tästä eespäin keskitytään taas lintujen(ja valitettavasti jänisten) kiusaamiseen.

Loppuun vielä terveiset Ruutin velipojalle, Onnille, joka sijoittui tämän vuoden Metsopoika-kisassa hienosti 2! Onnittelut!