Hallamaan blogi‎ > ‎

Gordie Howen hattutemppu

lähettänyt Sakke Suuri 20.9.2013 klo 11.47

Perjantai 20.9. Vesisateen loputtua napattiin kyyti Ristimaahan. Sieltä sitten käveltäis ampumaradan kautta kotia. Samaan aikaan järjestetään seuran alueella hirvenhaukku-kokeet joten joudutaan kävelemään taas tämä tuttuakin tutumpi reitti, vaan eipä siinä mitään, matkan varrella pitäis olla lintuja.

Ensimmäinen mettäpalsta oli tyhjä. Sen jälkeen ylitettiin jänkkä josta noustiin uuteen maahan. Ensimmäiset, aika epävarmat haukut, alkoi heti kun saatiin vähän pitävämpää maata jalkojen alle. No siitä ei tullut sen enempää. Tämän jälkeen päästiin etenemään pari sataa metriä kun haukku kajahti ilmoille. Katsoin tutkaa ja totesin Ruutin ajavan jänistä. Ei muuta ko takapuoli kannon nokkaan ja odottelemaan koiraa takas. Seurasin ajon etenemistä tutkasta ja mitä kauemmas se eteni, sitä oudommalta se näytti. Ruuti eteni alkulenkin jälkeen lähes luotisuoraan ja oli jo kilometrin päässä minusta. Ei taida olla jänis. Kävin ”ajoreitiltä” etsimässä jälkiä ja sieltähän löytyi isot hirven jäljet. Ampumaradan tiellä Ruuti pyörsi takas ja sitten päästiin jatkamaan matkaa.

Linnut loisti poissaolollaan mutta ajo saatiin taas. Nyt eessä oli tosi pikkunen jänis. Otin Ruutin ajosta kiinni ja lähettiin yksissätuumin taivaltaan kauemmas jäsin jäljiltä. Siinä kävellessä muistui mieleen Gordie Howe ja hänen hattutemppunsa. Tuossa hattutempussahan piti tehdä maali, syöttöpiste ja ottaa vielä tappelu samassa pelissä. Mietin, mikä vois olla ”Gordie Howen hattutemppu” kaiken riistan koiralle? Nythän meillä oli kasassa hirvenhaukku(tai ajo :)) ja jänisajo… jos tuohon vielä sais lintuhaukun niin ehkä sitä vois ajatella mettäkoiran hattutempuksi. Kerroin ajatukseni Ruutille ja tämä mielessä jatkettiin eteenpäin.

Aikansa käveltyään saavuttiin kuusikon eteen. On sama kuusikko mistä Ruuti reilu vuosi sitten löysi ensimmäiset mettälintunsa. Katoin tutkasta että Ruuti oli jo edennyt kuusikon kätköön. Jähmetyin paikalleni ja toivoin ihmettä… Olen ilmeisesti ollu kilttinä koska sain joululahjan ennakkoon. Haukku alkoi ja äänestä kuulin että nyt ei ole kyse oravahaukusta. Tuliko hattutemppu?

Odottelin muutaman minuutin ja lähin käveleen haukulle. Hiippailin kuin hiiri konsanaan ja pääsin paikkaan josta näin jotenkuten koiran. Oksia oli sen verran edessä että en saanut vielä selville että mitä puuta Ruuti haukkui, niinpä otin muutaman askelen eteenpäin... ja ne oli liikaa. Teeri hyppäsi siivilleen kuusen latvasta ja lensi tiehensä. Tällä kertaa mielessä ei ollut Gordie Howe vaan jotain ihan muuta… Paavo Väyrynen. Väyrynenhän oli joskus 80-luvulla miettinyt samaa kuin minä nyt -> Voiko vitutukseen kuolla?

Tätä kirjoittaessa mieli on jo parempi(hyvä ruoka, parempi mieli ;)). Olen yrittäny miettiä että mitä ois pitäny tehdä toisin jotta lautaselta löytyis muuta kuin pizzaa. Nyt jälkikäteen on helppo todeta että ei ois pitänyt tehdä enää sivuttaisliikkeitä niin lähellä lintua. Toinen juttu on se että kun kerran kiikarit ostin viime vuonna juuri näitä tilanteita varten niin miksei ne ole mukana? No, ens kerralla on.

Voi että kun tuosta olis saanut pudotuksen. Ois tehnyt aika mannaa meän kummankin itesetunnolle. Ja mikä tuossa olis voinut olla hienointa niin se että Ruuti olis saattanut hoksata että minkälaista riistaa me ollaan hakemassa.

Gepsin mukaan Ruuti juoksi n. 18km ja löysi siis yhden linnun. Kovin on linnut tiukassa :( Sunnuntaina sitten paremmille jahtimaille…

Comments