Sen piti olla tavallinen lauantai... Heräsin aamulla Ruutin tullessa tarkastuttamaan tutkapantansa kireyttä. Sopivahan se oli. Koira irti ja ite aamupalalle. Kesken lehden luvun sain kuulla että Ruuti haukkuu jossain vanheampien talon takana. Harmittavasti olin ite vielä kalsareissa joten pikainen haukulle lähtö oli utopiaa...

Söin aamupalan loppuun ja vetelin vaatteet päälle. Ulospäästyäni kuulin Ruutin vielä haukkuvan... Lintu tuntuu pysyvän paikallaan, tätä tilausuutta ei enää saa munia mietin ittekseni. Ennen haukulla menoa piti käydä hakeen Husqu vanhempieni luota. He olivat vielä nukkumassa mutta onneksi sattuivat heräämään samaan aikaan kun "hellästi" koputtelin ulko-ovelle :) Haukulle kävellessäni mietin aiempia samankaltaisia tilanteita jotka olin munannut tavalla tai toisella. Tällä kertaa päätin pysyä niin kaukana kuin mahdollista jotta en missään nimessä säikyttäisi lintua tiehensä. Kelkanjälkiä pitkin luovimalla pääsin paikkaan josta näin Ruutin hännän viehtovan eestaas. Samalla sain selville oikean puun. Muistelin jossain kirjassa mainittaneen että linnun hakeminen pitäisi aloittaa latvasta käsin... Eli katse ylös ja sieltä alaspäin. Nopeasti selvisi että tilanne on mahdoton. Lunta oli oksistossa niin paljon ettei lintua voinut nähdä jos se olisi jossain oksien lomassa.

Etenin muutaman metrin ja siitä näinkin Ruutin hyvin. Ruuti selvästikin näki linnun koska katse oli kuin naulattu samaan paikkaan. Samalla selvisi että lintu ei olisi kovin korkealla. Tämän jälkeen lintu löytyikin aika helposti. Ongelmana oli että lintu oli matalalla ja että ampumakulma olisi sellainen että Ruuti jäisi pahasti paineaallon tielle. Kiertämäänkään en uskaltanu lähteä koska liian hyvin oli muistissa aiemmat töppäilyni. Niinpä päätin juosta takaisin asekaapille...

Piekkari mukaan ja takas haukulle. Kiikarin läpi vilkaistuani huomasin kohteena olevan odotetusti fasaanin. Sen sijaan yllätys oli se että kyseessä oli naaras fasaani. Harmi, sillä niitä ei meän perällä ole liikaa. No, ei auttanut kuin ottaa lintu ristikkoon ja painaa liipasinta. Se on siinä, sanois Mertaranta. Fasaani tippu ja Ruuti alkoi möyhentään saalista. Möyhennyksen lomassa kehuttiin kilpaa toisiamme. Tunne oli mahtava!

Haukun tarkka kesto jää ikuisesti arvoitukseksi mutta todennäköisesti puhutaan n. 20 minuutista. Jälkilogista voi myös päätellä että lintu todennäköisesti löytyi muualta ja että siirtyi ampumapaikalle n. 100m matkan. Ruutilta hieno suoritus ilman muuta.

Ensimmäinen pudotus tuli kyllä makeaan paikkaan. Fasaaninmetsästys kautta olis jäljellä enää 4 päivää joten kyseessä oli viimeinen viikonloppu. Yksi kuti ja aiemmat pummit oli unohdettu kerrasta. Samalla putsattiin pöytä tulevaa kautta varten. Tästä on hyvä jatkaa.